Onpa ollut päivä... Tänään oli iltapäivällä aika psykiatrian poliklinikalle ja jännitin tietty aamusta asti, että minkähänlainen on tämä lääkäri kun ei ollut vanha tuttavuus! Onneksi oli tuttu hoitaja mukana keskustelussa!!!  Menemättä tässä sen enempää henkilökohtaisuuksiin, niin lääkärin kuin minunkaan, mainitsen vain, että edellä mainittu oli pieni tumma mies, viinipunasine rusetteineen (kaulassa siis) ;-) ja samanvärisine taskuliinoineen!!  Uutta lääkettä vähän lisää ja kolme viikkoa sairaslomaa.... Ensiviikolla keskusteluaika tälle tutulle hoitajalle.  No, se siitä! Blogini ei ollut tarkoitus toimia kovin henkilökohtaisena "vuodatus-paikkana", joten yritän jättää täältä tämän masennus aiheen pois ja keskittyä muuhun! Mitähän se "muu" sitten olisi kun en oikein mitään jaksa tehdä... Mietin, että jos koittaisin mahdollisimman usein tehdä jotain pientä, on se sitten käsitöitä, askartelua, siivousta kotona (joka sekin on nykyisin työn ja tuskan takana) tai vaikka vain pieni kävelylenkki ulkona, niin raportoin siitä tänne! Siinähän minulla olisi vähän työsarkaa kun ajattelen, että tänne pitää saada jotakin kerrottua. Katsotaan miten onnistun!  Tästäkään kun en halua itselleni lisäpaineita ottaa!