Kirppikseltä ostin vanhoja piparimuotteja (kuvassa näkyvä lasipurkki on ostettu kauan sitten... Ikeasta??) lasisen lokerovadin (on painava), nappeja ja tuon kauniin enkelin. Siinä pöydässä josta tuon enkelin ostin oli paljon vanhaa tavaraa (en tiedä onko tuo enkeli, mutta olettaisin niin) ja jäin juttelemaan samaisen pöydän ääressä olleen vanhemman rouvan kanssa. Hän ihaili myös kaikkea sitä vanhaa tavaraa. Kehui ostamaani enkeliä ja totesi, että se on ehkä joskus ollut jonkun perheen tärkeä osa joulua,, mutta varmaan ovat ne ihmiset jo "lähteneet" täältä. Hän harmitteli sitä, että kun nykyajan nuoret (tarkoitti mm. omia lapsiaan) eivät arvosta vanhoja tavaroita, vaan kaikki pitää olla uutta (hän kuulemma oli tarjonnut jotakin vanhaa tavaraa, muttei ollut kelvanuut) . Puhuimme mm. vanhoista lapsuusajan koulukäsitöistä, -jotka silloin olivat aivan kamalia, mutta nyt ei enää tuntuisi siltä...
Sanoin hänelle olevani 45 vuotias, ja vasta muutama vuosi sitten olen oppinut arvostamaan, niitä vanhoja asioita joita minulla oli lapsuudessani, -mutta ikävä kyllä niistä ei paljoakaan ole enää jäljellä... (ymmörrän hyvin vanhempiani; kaikkea kun ei voinut säästää...)
Leevi toivottaa kaikille blogissa kävijöille leppoisaa lauantai-iltaa... ;-)
Kommentit