Perjantaina vietimme iltaa grillaten. Ja meidän Leevi on onnistunut katsomaan jonkun sopivan raon ja karannut. Onhan hän niin tehnyt joskus ennenkin ja ollut kerran yönkin pois, mutta viettänyt sen pation alla, josta hänet pelokkaana ja sähisevänä olen löytänyt.
Nyt ei ole Leeviä näkynyt ei kuulunut. Minä olen kulkenut pyörällä ja kävellen lähinurkkia. Kun tuolla eilen itkien huutelin kissaani tunsin olevani se lohduton tyttö joka pienenä etsi kissaansa... -silloin kissamme olivat ulkokissoja, Leevi ei sitä ole.
Olemme avokin kanssa käyneet kävellen ja autolla kiertelemässä, kuopus tyttöystävänsä kanssa on etsinyt. Eilen illalla kävimme kaikki yhdessä kiinnittämässä katumme lyhtypylväisiin "kadonnut"-lappuja. Minua itkettää vaan koko ajan. Tänään soitin löytöeläinkotiin. Sieltä kovasti ihmeteltiin miten olemme saaneet leikkaamattoman kollin pysymään sisällä... ja todettiin, että kyllä se on nyt mennyt, -naisiin lähtenyt ja voi kulkea kymmenien kilometrien päähän. Minä itkukurkussa kysyin, löytääköhän se takaisin. "Jotkut löytävät" sanottiin ja toivottiin meidän kissan löytävän. Minä en vain jaksa siihen uskoa. Meidän arka Leevi, joka on niin kiltti ja rauhallinen, etten koskaan ennen ole sellaista kissaa tavannut. Leevi on meille perheejäsen, yhdessä katsomme telkkua, juttelemme, saunommme ja tulipa hän toisinaan minun mukanani wc:henkin...
Lehteen laitan vielä ilmoituksen ja sen jälkeen voin vain toivoa ja rukoilla, että Leevi löytyisi... Vaikka sitten menehtyneenäkin, mutta kun edes löytyisi.
Nyt ei ole Leeviä näkynyt ei kuulunut. Minä olen kulkenut pyörällä ja kävellen lähinurkkia. Kun tuolla eilen itkien huutelin kissaani tunsin olevani se lohduton tyttö joka pienenä etsi kissaansa... -silloin kissamme olivat ulkokissoja, Leevi ei sitä ole.
Olemme avokin kanssa käyneet kävellen ja autolla kiertelemässä, kuopus tyttöystävänsä kanssa on etsinyt. Eilen illalla kävimme kaikki yhdessä kiinnittämässä katumme lyhtypylväisiin "kadonnut"-lappuja. Minua itkettää vaan koko ajan. Tänään soitin löytöeläinkotiin. Sieltä kovasti ihmeteltiin miten olemme saaneet leikkaamattoman kollin pysymään sisällä... ja todettiin, että kyllä se on nyt mennyt, -naisiin lähtenyt ja voi kulkea kymmenien kilometrien päähän. Minä itkukurkussa kysyin, löytääköhän se takaisin. "Jotkut löytävät" sanottiin ja toivottiin meidän kissan löytävän. Minä en vain jaksa siihen uskoa. Meidän arka Leevi, joka on niin kiltti ja rauhallinen, etten koskaan ennen ole sellaista kissaa tavannut. Leevi on meille perheejäsen, yhdessä katsomme telkkua, juttelemme, saunommme ja tulipa hän toisinaan minun mukanani wc:henkin...
Lehteen laitan vielä ilmoituksen ja sen jälkeen voin vain toivoa ja rukoilla, että Leevi löytyisi... Vaikka sitten menehtyneenäkin, mutta kun edes löytyisi.
Kommentit